Kolmatta kertaa järjestettävän Savoy JAZZFestin oli tänä keväänä tyytyminen streamaukseen koronarajoitusten jatkuessa. Ohjelmisto supistui myös kolmipäiväiseksi ja alkuperäisen “with strings” -teeman paikalle oikeastaan tuli suomalainen jazz-nostalgia.

Perjantai-illan avajaiskonsertissa palattiin 90-luvulle Jukka Linkolan The Tentet –kokoonpanoon ja levyyn jonka musiikkia tulkitsi UMO Helsinki Jazz Orchestran kokoama kymmenhenkinen kokoonpano.

Nostalgia on jännä juttu. Blind Channelin menestys Euroviisuissa alleviivasi jo muutaman vuoden ilmassa väreilleen nu metal nostalgian siirtymisestä jopa mainstreamiin, että aika saattaa olla hyvinkin kypsä 90-luvun jazzin äänien ja tyylien paluulle, mutta tälle on omat haasteensa. Vanhempia jazzlevyjä diggailevien maailmassa nimittäin tuntuu vieläkin kulkevan melko selvä raja aikakausissa siinä minkä aikakausien jazz on hyvää ja suosittavaa ja minkä ei. Raja kulkee suurinpiirtein Weather Reportin Heavy Weatherissa – jos jazz on 1900-luvulta ja sitä uudempaa niin melko varmasti sitä diggailevat kuuntelivat jo kyseistä musiikkia kun se oli tuoretta, 80-luvun jazzia pitkälti halveksutaan ja 90-luvun jazz onkin jo melkein täysin unohdettua.

Linkolankin jazzlevytykset ja saavutukset jäävät samasta syystä nykyään Suomessa usein vähälle huomiolle. Linkola nousi 70-luvun loppupuolella melko nuorena kotimaisten jazzsäveltäjien terävimpään kärkeen voittaen Yrjö-palkinnon vasta 24-vuotiaana. Levytyksiä tuli erityisesti keskikokoisten ja suurempien kokoonpanojen kanssa omasta oktetista big bandeihin ja 90-luvulla sitten tämä yhden levyn tehnyt nimekäs tentetti.

Nimekäs oli Savoy JAZZFestin lavalle noussut UMO Helsinki Jazz Orchestran kokoama kokoonpano. Pianoa soittaneen Linkolan lisäksi The Tentet -levyn kokoonpanosta onlimukana kitaristi Markku Kanerva ja myöhemmästä kiertuekokoonpanosta lyömäsoittaja Mongo Aaltonen. Puhallinsektiossa soitti UMOn tuttuja luottonimiä – tenorisaksofonissa Manuel Dunkel, alttosaksofonissa Jouni Järvelä, trumpetissa Teemu Matsson ja pasuunassa Kasperi Sarikoski. Kompissa sähköisissä koskettimissa Seppo Kantonen, sähköbassossa Vesa Ojaniemi ja rummuissa Jaska Lukkarinen.

Keikka lähti liikkeelle Bohuslän Big Bandin kanssa levytetyllä Pegasoksella. Jo ensi tahdeista bändi toimitti juuri sellaista jazznostalgiaa mitä itse odotin – Linkolan omaa sävelkieltä, mutta myös mielleyhtymiä Pekka Pohjolan myöhempiin jazzvaiheisiin, vähän sen Weather Reportinkin henkeä. Soundin sähköisemmältä puolelta menneiden aikojen tuulahduksia, mutta puhallinsektion kautta myös ajattomuutta. Kymmenhenkisestäkin kokoonpanosta kuulee että nyt on asialla säveltäjä joka osaa säveltää big bandille.

Konsertti jatkui alunperin elokuvamusiikiksi sävelletyllä The Snow Queenillä jonka rauhalliseen tunnelmaan Ojaniemen efekteillä ryyditetty bassosoolo toi oman  fuusiotuulahduksensa. Samanlainen sähköisen fuusioherkuttelusoolon ylösnousu perinteisemmästä jazzilmaisusta saatiin myös seuraavassa kappaleessa Aries jossa Kantosen ujeltava syntetisaattorisoolo tavoitteli taivaita.

Musiikki oli mukavaa ja soitto sujui hyvin, mutta ehkä tyhjälle salille soittaminen vähän esiintymisessä kuului, tunnelmassa oli pientä varovaisuutta ja varmasti liveyleisön läsnäolo olisi jännitettä nostanut mukavasti, mutta korona-ajassa tämmöinen asiallisesti toteutettu ja monella kameralla kuvattu etäkeikka on toki parempi kun ei mitään.

Jännite kuitenkin lähti setin edetessä nousuun. Bermuda on saanut nimensä vaarallisista paikoistaan jotka tässä tapauksessa ovat tahtilajinvaihdoksia joiden rytminen vaihtelu mukavasti vähän nosti kierroksia. Tätä seurasi Flower jonka teeman tulkitsijana Jouni Järvelä pääsi näyttämään Michael Brecker -henkisen 80/90-lukulaisen soiton taitojaan – ehdottomasti illan tematiikkaan sopivaa tulkintaa!

Tätä seurasi yksi setin kohokohdista – Turning Pointin hyvä lattarirytmiikka innosti tentettiä soittamaan riemukkaasti ja erityisesti pasunisti Sarikoskelta saatiin komea soolo. Siitä ehkä alkoi jo lasku loppua kohti  kun Chorale ja tentetin 90-luvun kiertuetta sponsoroineen Hartwallin toivomuksesta sävelletty Lapinkulta Blues seurasivat selkeästi vähemmän sähköistävinä.

Hyvät loppusuoran nousut saatiin vielä Andy Boylla jossa ihastuttivat napakat torvisektio-osuudet ja Dunkelin saksofonisoolo jossa innostuttiin lyömään löylyä aivan tosissaan. Tämän jälkeen noin 80 minuutin setin päätti toiveikas Tomorrow.

Kokonaisuutena Linkolan ja UMOn The Tentet -ilta tarjosi onnistuneesti yhden aikakauden nostalgiaa. Vähemmän viime vuosikymmeninä esillä olleen jazzvuosikymmenen valinta yhdeksi festivaalin keikoista oli toisaalta hyvä veto sillä tämäkin musiikki ansaitsi tulla jälleen soitetuksi ja kuulluksi, mutta ehkä myös rohkea veto sillä en osaa kuvitella että tämän päivän jazzyleisössä oli hirveästi kysyntää juuri Linkolan tentetin uudelle tulemiselle, toivottavasti kuitenkin tämä keikka tavoitti jonkun verran myös yleisöä joille tämä musiikki oli uutta, sillä kyllä suomalaisen jazzin 90-lukukin oman arvostuksensa ansaitsee.

Keikka on katsottavissa Keikalla.fi -palvelussa seitsemän päivän ajan ensiesityksestä. Liput myy Lippu.fi.

• Jukka Linkola – piano, orkesterin johto
• Manuel Dunkel – tenorisaksofoni
• Jouni Järvelä – altto- ja sopraanosaksofonit
• Kasperi Sarikoski – pasuuna
• Teemu Mattsson – trumpetti
• Vesa Ojaniemi – basso
• Markku Kanerva – kitara
• Mongo Aaltonen – lyömäsoittimet
• Jaska Lukkarinen – rummut
• Seppo Kantonen – koskettimet

JUKKA LINKOLA & UMO HELSINKI – THE TENTET 28.5.2021 Savoy JAZZFest -streamtapahtumassa Keikalla.fi palvelussa