Superposition & Elsa Tölli

Yhden pakollisen välivuoden jälkeen We Jazz -festivaali palaa kahdeksanpäiväisenä. Kansainvälinen ohjelmisto koostuu lähes 30 esiintyjästä, muutamia muutoksia tuli ensimmäisiin ohjelmistojulistuksiin ja aivan viimepäivinä ilmoitettiin kaikkien festivaalin konserttipaikkojen vaativan koronapassia, mutta suurin piirtein festivaali näyttää toteutuvan tänä vuonna suunnitelmien mukaan.

Vaihtelevat konserttipaikat ovat muodostuneet We Jazzin tavaramerkiksi. Tänäkin vuonna lähes kaikki konsertit ovat eri paikoissa. Avausilta järjestettiin Tavastialla ja Avishai Cohenin Big Viciouksen peruttua kiertueensa homma vedettiin kotimaisin voimin vuoden jazzlevystä Emma-palkinnon voittaneen Superpositionin ja Timo Lassy Trion tahtiin.

Superposition avasi festivaalit esittämällä osittain saman tyyppisen setin kuin kuukausi sitten Espoon April Jazzeilla yhdellä mielenkiintoisella lisäelementillä – setissä kuultiin paikoin myös runoilija/spoken word -taiteilija Elsa Töllin lausuntaa. Töllin teksteissä kohtasivat perinteinen moderni runollisuus ja tästä päivästä kertovat ajatukset ja kielikuvat – ne sopivat hyvin Superpositionin henkeen.  Ryhmän ilmaisusta tuli kolmikerroksista – spoken wordilla höystettyä tunnelmointia, herkkä melodisuutta ja free jazz -energiaan kurottavia repäisyjä.

Uutta levyä voi jo innolla odottaa, mutta ehkä vielä pitemmän keikkakokemuksen hiomat ensimmäisen levyn jo tutut sävellykset olivat vetoavinta antia.

• Adele Sauros – tenorisaksofoni
• Linda Fredriksson – altto- ja baritonisaksofoni
• Mikael Saastamoinen – basso
• Olavi Louhivuori – rummut
• + Elsa Tölli – spoken word

Timo Lassy Trio

Ei ehkä osaisi kuvitellakaan We Jazz -festivaalia ilman Timo Lassya joka Matti Niveksen spiikin mukaan on esiintynyt kaikilla tähän mennessä järjestetyillä We Jazzeilla.

Tänä vuonna odotetusti ohjelmassa oli viime kesänä ilmestyneen Trio -levyn musiikkia ydinkokoonpanolla Lassy, basisti Ville Herrala ja rumpali Jaska Lukkarinen ja sopivasti juuri festivaaliksi myyntiin saatiin levyn vinyylipainoskin. Levyltä vahvasti nousevat esiin Marzi Nymanin sovittamat viihteelliset jouset, mutta nyt kun olen tätä ohjelmistoa kuullut livenä useamman kerran niin tuntuu että levy olisi ehkä toiminut paremmin ilman jousia – live-esiintymiset nimittäin todistavat että sävellykset eivät niitä tarvitse ja se miten taitavasti Lassy solistina tilan täyttää niin että lisäinstrumentteja tai elementtejä ei kaipaa on tämän kokoonpanon parasta antia jos pitkäaikaiseen viisihenkiseen Timo Lassy Bandiin vertaa.

Lassylla on vankka kannattajakuntansa ja nytkin vaikka Tavastia jäi melko väljäksi niin yleisö osoitti selkeitä innostumisen merkkejä ja triokin tämän pani merkille.  Mukana on herkempää tunnelmointia ja rytmikäämpää tavaraa. Lassy on perinteisesti ollut menobiisien mies, mutta nyt ehkä hienointa antia oli balladi Sointu jossa Lassy näytti kehittyneen entisestään balladisoittajana ja hieman irtonaiset toistetut kuviot jotka muistuttivat Lassy/Mäkynen duon livekeikoilla elämykselliseksi kasvaneesta Aerosta aiheuttivat hienoja värähtelyjä nytkin – mieleen tulivat niin Charles Lloydin kuin Pharoah Sandersinkin myöhempien vuosien soiton herkemmät piirteet.

Omissa sooloissaan onnistuivat hyvin myös Herrala ja Lukkarinen ja setti meni kuin siivillä. Jos uusi kokoonpano on jonkun verran Lassyn musiikkia muuttanut niin hän on yhä suomalaisen jazzkentän takuuvarmimpia yleisön viihdyttäjiä.

Timo Lassy Trio Tavastian lavalla

• Timo Lassy – tenorisaksofoni
• Ville Herrala – basso
• Jaska Lukkarinen – rummut