Perjantain April Jazzeilla kerkesin toviksi Tapiolasaliinkin jossa fiilistelivät Snarky Puppyn veijarit akustisissa tunnelmissa ja loppuilta kului jälleen Lounisalin puolella.
Bill Laurance & Michael League
Suosittu fuusioyhtye Snarky Puppy on Suomessakin kerännyt kohtuullisen suosion vuosien varrella, tästä todistuksena viime kevään Kulttuuritalon vierailun ylimääräinen keikka. Onkin ehkä hieman yllättävää että “Snarkkarien” johtohahmo, basisti Michael Leaguen, ja kosketinsoittaja Bill Laurancen duoprojektin perjantain alkuillan keikalla oli Tapiolasalissa runsaasti tyhjää tilaa, onhan League kuitenkin sukupolvensa ikonisena hahmona ainakin jazznäkökulmasta tämän vuoden April Jazzin nimekkäin vieras.
Ehkä duon akustinen musiikki jossa League soittaa usein oudia on kuitenkin liian kaukana Snarky Puppyn menevästä “musiikkiopistofuusiosta” ja onhan musiikissa tietynlainen keski-ikäistyvien muusikoiden downshiftaamisen ja seesteytymisen henki.
Ajattelin ensin musiikin vertailukohdaksi Pat Methenyn akustisempia tekemisiä, mutta kesken keikan että tämän duon musiikissahan on paikoin erittäin vahvaa iirorantasenergiaa. Ei ole todellakaan mikään ihme että tämän duon kaksi levyä on julkaissut saksalainen ACT joka on Rantasenkin pitkäaikainen levy-yhtiö – pehmeän miellyttävä ja sisäsiisti kamarifiilistely sopii ACTin linjaan melkolailla täydellisesti.
Eipä siinä mitään, miellyttävää musaa ja sympaattinen ja intiimi tunnelma suuressakin salissa, mutta ei sitten kuitenkaan ihme että Snarky Puppyn suosion tasolle ei tällä meiningillä päästä – hieman jäävät vetävät koukut kuitenkin puuttumaan.
- Bill Laurance – piano
- Michael League – oud, basso
Poetic Ways
Ranskalainen Poetic Ways oli minulle ennestään täysin tuntematon. Pierre Barbizet’n konservatorion 200-vuotisjuhliin spontaanisti improvisoimaan kootun viisikon runolliset polut olisivat festarin kirjoitetun kuvauksen perusteella voineet johtaa ties minne, mutta ehkä käytännössä kvintetti oli harkitumman oloinen kokonaisuus kun mitä odotin.
Erityisen vahvan punaisen langan muodostivat Nina Simonen levyttämät kappaleet joita setissä oli useampia alusta loppuun ja laulaja Celia Kamenin ääni sopi Simone-henkiseen tulkintaan jokseenkin täydellisesti. Toinen keskeinen elementti oli saksofonisti Raphaël Imbert‘n kyky heittäytyä ilmaisuvoimaisiin soolopyrähdyksiin jotka menivät freenkin puolelle.
Erityisen vaikuttava oli tulkinta Simonen ja Suomessakin Carolan levyttämästä kansanlaulusta Black is the Colour of My True Love’s Hair jonka veikkaan jäävän itselleni mieleen yhtenä tämän vuoden festivaalin kohokohdista – upea tulkinta!
Ranskankielistäkin kulttuuria oli toki mukana, kuultiin mm. Léo Férren sävellys Baudelairen runoon La mort des amants ja Jacques Breliä josta Imbert totesi että kuten kaikki suuret ranskalaiset nerot, hän oli belgialainen.
- Celia Kameni, laulu (FR)
- Raphaël Imbert, saksofoni (FR)
- Pierre-François Blanchard, piano (FR)
- Pierre Fénichel, kontrabasso (FR)
- Pierre-François Dufour, rummut ja sello (FR)
Toomas Keski-Säntti Quartet
Espoon oma poika, pianisti Toomas Keski-Säntti ,on vihdoin saapunut urallaan siihen pisteeseen että on ensimmäisen oman levyn aika. New Yorkin jatko-opintoaikana syntyneet sävellykset syntyivät siellä jazzin mekassa jossa ne myös äänitettiin ja noiden sessioiden chileläinen basisti Simón Willson ja saksalainen rumpali Jonas Esser saatiin Tapiolaan April Jazzeille ja trumpettihommat hoiteli nyt festarikeikalla Tomi Nikku.
Muistan kuulleeni Keski-Säntin soittoa ensimmäisen kerran joskus kymmenisen vuotta sitten April Jazzin Gardenin jameissa kun hän jonain ilmestyi soittamaan päivittäin, joten April Jazz oli mitä mainioin paikka kuulla ensimmäistä kertaa tätä omaa tuotantoa.
Ehkä parhaiten OK:KOsta tunnetun pianistin sävellykset ovat mainiota modernia jazzia ja livekeikkakin todisti, että Keski-Säntti on nuoren sukupolven luotettavia tekijöitä joilla on modernin jazzin kieli hallussa. Sävellykset tuntuvat kypsiltä joka ei varsinaisesti ole yllätys sillä Keski-Säntti tuntui kypsältä soittajalta jo OK:KOn alkuaikoina. Intensiteettiä voisi toivoa lisääkin, muutamissa kappaleissa on hyvää kasvavaa kaarta jonka voimin voisi tykitellä väkevämminkin kun mitä nyt Louhisalissa kuultiin vaikka muutaman kerran mukavasti kierroksia alkoi kertyäkin.
Jäämme innolla odottamaan tulevia peliliikkeitä!
- Toomas Keski-Säntti, piano
- Tomi Nikku, trumpetti
- Simón Willson, kontrabasso (CL)
- Jonas Esser, rummut (DE)