Pori Jazzin vetovastuu siirtyi tälle vuodelle perinteiseltä Pori Jazz 66 ry:ltä uudelle Pori Jazz Festival Oylle. Uusi aikakausi tuo mukanaan monia muutoksia, mutta festivaalivieraan näkökulmasta useimmat asiat ovat tutuilla raiteilla.
Tänäkin vuonna festivaali alkoi jo melkein viikkoa ennen Kirrjurinluodon pääkonsertteja. Saavuin nyt paikalle jo tiistaina katsomaan festivaalin ilmaisohjelmistoa. Vaikka pääkonsertit vievät medianäkyvyyden, olisi Pori Jazz pelkän ilmaisohjelmistonsa puolesta jo merkittävä kotimaisren jazzin katsaus.
Tiistaihin asti festivaalin keskeisenä tapahtumapaikkana toimii tänä vuonna Gallen-kallelankadun kävelykatu Porin torin vieressä Vaakuna-lavalla ja Winstonissa. Satakunnan Osuuskauppa on yksi uuden osakeyhtiön kolmesta omistajasta ja Vaakuna-lava onkin vahvasti S-ryhmän tontilla Original Sokos Hotel Vaakunan edustalla Amarillon terassin päädyssä. Toisena kätevänä katsomona toimii kävelykadulla vastapäätä sijaitseva, niinikään S-ryhmän, Winston.
Helteisen tiistain ensimmäin esiintyjä oli viime vuonna Suomen Jazzliiton nuorelle lupaavalle jazzmuusikolle jaettavan Taimi-palkinnon saanut laulaja/pianisti Helmi Antila kvartetteineen. Kokoonpanossa oli viimehetken muutos kun nuoren jazzsukupolven kirkkaimpiin nouseviin tähtiin lukeutuva vibrafonisti Mikko Antila joutui sairastumisen vuoksi jättämään keikan väliin ja tuuraamaan oli saatu saksofonisti Jimi Ahlroos. Bändin täydensivät basisti Tuomo Purhonen ja rumpali Mooses Kuloniemi – tästä löytyy yhteys vierailijaankin, molemmat tyypit soittavat niin Antilan tämän vuoden debyyttilevyllä kuin Ahlroosin viime vuonna julkaistulla trio EP ensilevytyksellä.
Terassit olivat keikan alusta asti suurinpiirtein täynnä. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui kolmenkympin hujakoilla ollut lämpötila, Amarillon puolella nimittäin setin edetessä suoraan auringossa olevat pöydät suurimmaksi osaksi tyhjenivät kuumassa paahteessa – yleisökadosta ei tosin voi puhua sillä suurin osa terassista sai nauttia auringonvarjojen suojasta.
Antilan musiikki tuo eniten mieleen Aili Ikosen musiikin, modernia laulaja-lauluntekijäjazzia jossa on jazzjuurien lisäksi paljon muidenkin tyylien vaikutteita. Vakuuttava esitys nuorilta muusikoilta joista varmasti vielä tullaan kuulemaan.
Vaakuna-lavan toinen tiistai-setti saatiin Jimi Tenorilta. Pitkän linjan rytmimusiikkimies toi Poriin Jimi Tenor Bandin jossa soittivat lyömäsoittaja
Ekow Alabi Savage , rumpali Eeti Nieminen, pasunisti/tuubisti Heikki Tuhkanen ja keväällä Mustik Motel Musicilla toisen oman levynsä julkaissut kitaristi/basisti Lauri Kallio.
Tenorin musiikki on erittäin hyvin aurinkoisille kesäfestareille sopivaa menevää rytmimusaa joka ammentaa vaikutteista aina Afrikasta ulkoavaruuteen. Menevän grooven lisäksi bändi ei kaihda piipahtamista maukkaan kokeellisen härönkään puolelle. Soundi skaalasi hyvin ulkoilmalavalle ja sai ehkä vertailuna ensimmäiseen Antilan kvartetin soundin tuntumaan vaisulle. Terassit olivat täynnä musiikista nauttivaa festarikansaa.
Virallisen festariohjelmankin ulkopuolella tapahtui jazzhommia. Lyhyen kävelyn päässä irkkupubi One for the Roadissa nimittäin esiintyi Hot Heros joka viime viikolla edusti folkjazzia Kaustisen kansanmusiikkijuhlissa ja nappasi sieltä jaetun toisen sijan Konsta Jylhä -kilpailussa.
Sami Sippolan, Ville Rauhalan ja Janne Tuomen trion Porin ohjelmistoon oli Jylhän sävellyksistä jäänyt Vuokraemännän sotiisi jonka jälkeen ensimmäisessä setissä kuultiin zimbabwelaisen chimuranga-musiikin merkkimies Thomas Mapfumolle omistettu Don Cherryn Dedication to Thomas Mapfumo ja sitten bändin omasta tuotannosta uusimman Kammin Jaaretti -levyn Sippolan säveltämä menopala Piru koputtaa ikkunaan, yksi Ville Rauhalan vanhempi sävellys jonka bändi äänitti äskettäin YLEn sessioissa Jukka Orman kanssa ja loppuun Vodjanoi -levyn tunnelmallinen Karhuntanssi. Väkevää ja menevää freevääntöä hyväntuulisella otteella ja erittäin hikistä tunnelmaa täynnä yleisöä olevassa pubissa.
Hot Heros olisi soittanut toisenkin setin, mutta menin sen aikana katsastamaan viimeistä iltaa Winstonissa pyörineet Pori Jazz 66 ry:n järjestämät jamit jotka järjestettiin viitenä ensimmäisenä festari-iltana. Housebändissä soittivat kaikkina iltoina saksofonisti Jari Perkiömäki, pianisti Elina Mäkiranta, basisti Tomi Harrivaara ja rummuissa Pori Jazzien todellinen legenda Reiska Laine joka on soittanut kaikilla festareilla ensimmäisestä vuodesta 1966 lähtien.
Jamitkin kiinnostivat, Winston Live -livemusanurkkaus oli alusta asti täynnä yleisöä ja jamimuusikoita.
Jamitoiminta ei jazzeilla kuitenkaan pääty tähän vaan Gunu Karjalainen isännöi jälleen Kirjurinluodon pääpäivinä jameja, tosin uudessa paikassa. Nyt iltajamien näyttämönä toimii myöhemmin torstaista lauantaihin Porin Teatteri. Edellisinä vuosina perinteisen joenrannan kahvilan jälkeen jamien näyttämönä toimi Puuvilla-kauppakeskuksen läheisyydessä sijaitseva Kehräämö joka oli sinänsä toimiva tila, mutta herätti kyllä joka vuosi keskustelua onko se liian syrjässä Kirjurinluodolta pois valuvan jazzkansan näkökulmasta – nyt ainakin jamipaikka on jälleen lyhyen kävelyn päässä pääkonserteista keskustaan palaaville.