Pori Jazzin Kirjurinluodon pääkonsertit alkoivat tuttuun tapaan torstaina. Käytännön järjestelyissä tänä vuonna tehtiin “paluu vanhaan” kun ilmaiskeikkojen lava ja myyntikojut palasivat joenrantaan Jazzkadulle Kirjurinluodon Jazzpuiston sijaan.

Isaiah Collier and the Chosen Few

Vuonna 2018 ensimmäisen levynsä julkaissut chicagolaissaksofonisti Isaiah Collier ei ole noussut aivan seutunsa uuden sukupolven ykkösnimiin, mutta coltranelainen ilmaisu on kuitenkin herättänyt kansainvälistäkin kiinnostusta.

Porin setti koostui pääasiassa uusimman, neljännen Isaiah Collier and the Chosen Few -levyn The World is on Fire materiaalista. Collier kertoi spiikeissään tämän jäävän viimeiseksi tämän muotoiseksi Chosen Few -projektiksi. Muutos bändirintamalla taitaa olla jo tapahtunut, Lokkilavalle nousseen kvartetin muut jäsenet eivät nimittäin soita yhdelläkään Chosen Few -levyllä – pianossa Porissa nähtiin Liyla Grigoryan, bassossa Dr. Emma Dayhuff ja rummuissa Tim Regis.

Collierin musiikissa teemat pyörivät yhteiskunnallisten ja poliittisten asioiden ympärillä, uusimman levyn nimi viittaa luonnollisesti ilmastonmuutokseen ja muina aiheina käsiteltiin muunmuassa amerikkalaisen demokratian tilaa ja Covidin aiheuttamaa murrosta.

Collierin levytysuran aikana John Coltranen 60-luvun musiikista syvimmät juurensa löytävä spiritual jazziksi nykyään kuvailtu tyyli on ollut vahvassa uudessa nosteessa ja tässä sarjassa Collierin livesetti pärjäsi hyvin. Vaikka musiikki on paikoin varsin perinteistä post-trane jyystöä niin Collierilla on keskivertoa laajempaa skaalaa ja paikoin muusikillista huumoriakin.

Erityisen ilahduttavaa oli, että musiikki toimi livenä suhteessa paremmin kun levyiltä, kokemattomammasta kokoonpanosta huolimatta. Helteiselle kesäfestarille musiikki jossa vakavista aihepiireistä huolimatta oli paljon toiveikkuutta ja voimaa sopi mainiosti.

• Isaiah Collier – saksofoni, lyömäsoittimet, yms.
• Liyla Grigoryan – piano
• Dr. Emma Dayhuff – basso
• Tim Regis – rummut

Tässä välissä testasin lavajärjestelyt käymällä “mantereen puolella” Jazzkadulla jossa soitti Riitta Paakin kvartetti. Maksullisen ja ilmaisen jazztarjonnan yhdistäminen toimi ennakko-odotusten mukaisesti merkittävästi huonommin kuin “Jazzpuisto” vuosina jolloin Lokkilavan ja Poriljongin välinen muutamien minuuttien siirtymä oli jazzin ystävän lähes automaattinen päivän suunnitelma. Nyt Lokkilavan tunnin tauoista kuluu kävelyyn noin 25 minuuttia jos lähtee Satakunta-lavalle joka tekee pienestä lepotauosta Yyterin makkaran antimien äärellä täysin varteenotettavan vaihtelun jazzin maksimoinnille vaikka Satakunta-lavalla vierailuni aikana erittäin hyvässä vireessä saksofonisti Manuel Dunkel sooloissaan kuulostikin olevan.

Iiro Rantala HEL Trio

Yhteen aikaan pianisti Iiro Rantala oli yleinen vieras kotimaisilla jazzfestareilla. Nyt en edes muista koska olen viimeksi itse Rantalaa kuullut festarikontekstissa – ehkä täytyy mennä niinkin kauas kun Rantalan järjestämiin Kansi auki -festivaaleihin joista on jo toistakymmentä vuotta. Niinpä olikin hienoa, että Poriin saatiin Rantalan viimeisin kokoonpano HEL Trio, jonka voisin väittää olevan Rantalan paras bändi Trio Töykeiden aikojen jälkeen.

Tässä triossa bassoa soittaa Conor Chaplin ja rumpuja Anton Eger – molemmat Marius Nesetin soittokumppaneita. Kaikki siis saksalaisen ACT-levymerkin merkittävien levyjen soittajia, mutta mikä tärkeintä heitä yhdistää tietynlainen samanlainen asenne musiikkiin.

HEL Trion kanssa Rantalan musiikin vauhdikkaampi leikittelevä puoli pääsee loistamaan. Jos Rantalaa ei voi sinänsä ehkä kutsua fuusiomuusikoksi niin fuusion kulta-aikaan varttuneen pianistin musiikissa on tuolle ajalle ominaista erilaisten tyylien yhdistelemistä ja teknistä iloittelua ja tähän kontekstiin sopii erityisesti rumpali Eger kuin nenä päähän. Paljon kertoo lista muusikoista jotka Rantala mainitsi spiikeissään levyn biisien innoittajina – Stuffin Richard Tee, Steve Gadd ja Jaco Pastorius.

Setti koostui viime vuoden Jazzpossun vuoden kotimainen jazzlevy arvonimen saaneen Tough Stuff levyn materiaalista ja levyltä kuultiin melkein kaikki biisit. Erinomaista kesäisen iltapäivän hyväntuulista musaa taitavasti soitettuna. Keikka vahvisti toiveitani että tämä bändi tekisi enemmänkin musaa, sen verran hyvin tässä paketissa tuntuvat Rantalan vahvuudet pääsevän esille.

• Iiro Rantala – piano
• Conor Chaplin – basso
• Anton Eger – rummut

Bela Fleck, Edmar Castaneda & Antonio Sanchez Trio

Olisikohan banjonsoittaja Bela Fleckin, harpisti Edmar Castañedan ja rumpali Antonio Sanchezin trio instrumentaatioltaan jopa uniikki levyttänyt kokoonpano. Harppu ja banjo eivät ainakaan kovin usein muodosta bändin melodista ja harmonista ydintä kuten tämän kolmikon keväällä ilmestyneellä BEATrio -levyllä.

Fleck nousi kansainväliseen suosioon 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Suomessa ja Porissakin useamman kerran käynyt Bela Fleck & the Flecktones oli myöhemmän fuusioajan bändejä jotka osoittivat että kaikenlaista vähän pöhköä voi tehdä kunhan soittotaidot riittävät. Jos Fleck ei varsinaisesti innostanut monia muita banjonsoittajia nousemaan fuusiolavoille niin ainakin hän oli tiennäyttäjiä siinä että kunhan soittotaidot riittävät niin millä vain instrumentilla voi erittäin uskottavasti tehdä fuusiomusaa samalla unohtamatta soittimelle ominaista musiikkikulttuuria.

Harppu sen sijaan on kokenut viime vuosikymmenen aikana uutta nostetta jazzsoittimena. Edellä mainittu spiritual jazzin uusi arvonnousu on tehnyt Alice Coltranesta jazzin historian eturivin ikonin nuorelle sukupolvelle ja jazzharpun toinen perinteinen suurnimi Dorothy Ashbykin on noussut uudelleen suosioon ainakin tietäjien tietämyspiireissä. Uudesta sukupolvestakin on noussut jazzharpisteja kuten Brandee Younger ja Amanda Whiting. Latinalaisen amerikan musiikkiperinteistä ammentava Castañeda on kuitenkin hieman eri maata. Teknisesti taitavan soittajan käsissä harppu taipuu musiikkiin johon sitä ei kuvittelisi, välillä jopa vähän pannulta, siis steel drumilta, kuulostaen.

Projekti sai alkunsa Pat Methenyn pitkäaikaisena rumpalina tunnetuksi tulleen Sanchezin projektista jossa hän soitti duoja eri muusikoiden kanssa. Fleckin kanssa homma toimi niin hyvin että Fleck sai ajatuksen kutsua Castañedan kolmanneksi pyöräksi ja homma lähti toimimaan.

Virtuoositason tekninen osaaminen hyväntuuliseen pelimannihenkeen yhdistää ja trio on eksentrisestä kokoonpanostaan huolimatta, tai ehkä osittain juuri siksi, erittäin luontevan oloinen poppoo.

On ehkä vaikea kuvitella että näillä eväillä kovin montaa levyä tullaan tekemään ja hieman ehkä eväät tuntuivat reilun tunnin setissäkin jo loppuvan, mutta uskoisin setin jäävän mieleen – hyvän tuulisen soittelun juhlaa jonka teknisestä briljeerauksesta ei ehkä tee mieli valittaa virheitä tekemätöntä fuusiomusiikkia nenävarttaan pitkin katsovienkaan.

Fleckin soolo-osion kautta saatiin vielä pieni yhteys Iiro Rantalaankin – Fleck nimittäin tulkitsi viime vuonna muutamana mukaelmana levyttämäänsä George Gershwinin Rhapsody in Blueta josta Rantala levytti oman tulkintansa The Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin kanssa viitisen vuotta sitten.

• Bela Fleck – banjo
• Edmar Castañeda – harppu
• Antonio Sanchez – rummut

Isaiah Collier & the Chosen Few, Iiro Rantala HEL Trio ja Bela Fleck, Edmar Castaneda & Antonio Sanchez Trio Pori Jazzeilla 17.7.2025