Gonzalo Rubalcaba

Keskiviikon April jazz ohjelman avasi moninkertainen April Jazz -vieras, kuubalaispianisti Gonzalo Rubalcaba – tällä kertaa soolopiano-ohjelmistolla. Ensimmäinen spiikki jota saatiin odottaa useamman kappaleen verran paljasti, että ohjelmisto perustui sävellyksiin, mutta ehkä pelkästä musiikista sitä olisi ollut vaikea tietää jos välillä nuoteista soittaminen ei olisi vinkannut, sen verran polveilevasti Rubalcaban soitto rönsysi melodiasta ja tyylistä toiseen loputtomana ideoiden virtana jossa selvässä muodossa tai rytmissä pysyttiin vain hetkittäin.

Välispiikeissään Rubalcaba kertoi soolopianoesiintymisen vaikeudesta – maininta siitä että yleisö pitää pitää hereillä kävi vitsistä, mutta selvästi Rubalcaba oli panostanut siihen että musiikki oli mahdollisimman eläväistä ja reilun puolentoista tunnin konsertin aikana ei ollut tylsiä hetkiä Rubalcaban siirtyessä hetkestä toiseen tiuhaan tahtiin.

Paljon klassisen ja afro-kuubalaisen musiikin vivahteita sisältänyt soitto toi vahvasti mieleen Iiro Rantalan tyylittelyt. Vuonna 1963 syntynyt Rubalcaba edustaa selvästi samaa jazzpianistien sukupolvea jonka ajan voi ehkä katsoa alkaneen Keith Jarrettin ja Chick Corean innoittamana. Tietoistakin pyrkimystä laajentaa ilmaisua jazzin perinnekirjaston ulkopuolelle ja koko pianomusiikin maailman yhteen nivovaa soittamisen riemua.

Kappaleiden innoittajina näkyi Rubalcaban perhettä – kaksi kappaleista oli omistettu hänen lapsilleen ja yksi oli isoisän sävellys. Setin avasi sävellys nimeltä Gratitude – tässä vaiheessa uraa Rubalcaba vaikutti nöyrältä ja saavutuksiinsa tyytyväiseltä pelimannilta, virtuoosimainen soitto ei tuntunut briljeeraukselta vaan soitolla oli inhimillinen sielu.

• Gonzalo Rubalcaba – piano

Ilkka Arola Sound Tagine

Vuonna 2019 ilmestynyt trumpetisti Ilkka Arolan Sound Tagine kokoonpanon Land Ahead! oli ilmestymisvuotensa iloisimpia yllätyksiä levyrintamalla – Jazzpossun kotimaiset levy 2019 listalla irtosi kolmas sija. Livenäkin Sound Tagine osoitti olevansa mainio orkesteri ja Arolan lähi-idän musiikin vaikutteita vahvasti sisältävä soitto oli harvinaisen tyylitietoista. Arabialaisen maailman vaikutteita hyödyntävää jazzia voisi pitää ehkä pienenä trendinäkin – onhan samantyyppisellä soundilla tehnyt viime vuosina läpimurron Lontoon skenestäkin useamman kerran Suomessakin käynyt Yazz Ahmed ja pitempään määrätietoisesti samoilla poluilla on liikkunut Ibrahim Maalouf – ja Arolalla ei ollut mitään hävettävää Land Ahead! materiaalillaa tässä seurassa. Nyt Sound Tagine on edennyt tiellään toiseen levyynsä asti – Blue & Golden ilmestyi April Jazzin jo ollessa käynnissä ja nyt uutta materiaalia päästiin tuoreeltaan kuulemaan livenä ensimmäisenä esiintyjänä Cafe Louhen kahden bändin illassa.

Kokoonpano oli suurimmaksi osaksi sama kun ensimmäisellä levyllä, pois on jäänyt toinen puhaltaja Max Zenger ja rumpuihin tullut Eeti Niemisen tilalle Okko Saastamoinen, mutta kielisoittimissa jatkaa Topi Korhonen, bassossa ja koskettimissa Esko Grundström ja lyömäsoittimissa Juuso Hannukainen.

Uusi levy on hieman aiempaa rauhallisempi, livetilanteessa tämä tuntui korostuvan vielä enemmän kun bändi fiilisteli itsensä raukeasti avauskappaleeseen Lokki. Rauhallista tunnelmointia jatkoi ensimmäiseltä levyltä settiin päässyt Kamelimmaito. Pääpaino tuntui olevan rauhallisella fiilistelyllä ja jopa pienellä hämyilyllä Grundströmin koskettimien tuodessa oman erilaisen mausteensa soundiin. Ratkaisu tuntui turhankin turvalliselta sillä tunnelma nousi aina kun lyömäsoittajat pääsivät enemmän irti, mutta riehakasta huipennusta ei setille oikeastaan koskaan päässyt syntymään.

• Ilkka Arola – trumpetti, saz
• Topi Korhonen – sähkökitara, oud
• Esko Grundström – basso, koskettimet
• Juuso Hannukainen – perkussiot
• Okko Saastamoinen – rummut

Sarab

Keskiviikkoiltaan oli Cafe Louheen laitettu mainiosti kaksi samantyylistä bändiä. Ranskalaisen Sarabin soundissa on Sound Taginen tapaan keskeisimmässä osassa lähi-idän musiikkikulttuurin, erityisesti syyrialais-ranskalaisen Climène Zarkanin laulun kautta ja näihin yhdistyy Sound Taginea villimmin ja vapaammin raskastakin rockia ja jazzia.

Sarabia voisi ehkä lähestyä kokoonpanona kolmen elementin yhdistymisenä – inhimillisen elementin ja mikrotonaalisen fraseerauksen kautta lähi-idän sävelmaailmaa tuovat Zarkan ja viime viikolla EBB:n solistina tuleen sytyttäneen Robinson Khouryn pasuuna, sähköiset rock-soundit tarjoavat kitaristi Baptiste Ferrandis, basisti Timothée Robert ja rumpali Paul Berne ja erilaisten tunnelmien välillä mahdollistaa siirtymisen kosketinsoittaja Thibault Gomez. Erinomaisen monipuolinen musiikillinen keitos oli siis tarjolla April Jazzin illassa.

Jos Sound Tagine jäi hieman vaisuksi niin Sarab tarjosi intensiteettiä sähköisillä hetkillään. Lähi-idän musiikin rytmiikka ja sävelkieli sopii hyvin metallimaiselle särökitarailmaisulle ja tässäkin tapauksessa ehkä paperilla erilaiset komponentit toimivat yhteen hyvin. Sarab tarjosi vahvan annoksen uuden ajan fuusiomusiikkia joka sai paitsi paikoin jalan vipattamaan niin onnistui myös koskettamaan herkkyydellään.

• Climène Zarkan, laulu
• Robinson Khoury, pasuuna, laulu
• Thibault Gomez, koskettimet, laulu
• Babtiste Ferrandis, kitara, laulu
• Timothée Robert, basso, laulu
• Paul Berne, rummut