The Northern Governors
Perjantaina oli aika tarkastaa uusi isompi April Jazz Areena -teltta, johon oli hankittu melkoinen bailujazz-kattaus. Illan avasi kotimainen Ikonen-Louhivuori serkusten ympärille rakentunut bilefunkin superyhtye The Northern Governors. Bändin ensilevy This is the Northern Governors ilmestyi pari vuotta sitten ja uutta levyä pukkaa – single Drive on jo ulkona.
Kuvernööreillä on paukkuja ja taitoa vaikka kuinka pitkälle, mutta ainakin Jazzpossua häiritsee lievä liian yrittäminen – on kaikenlaista jazzhattua päässä ja hassuja lisänimiä jne. Toki hyvän bilebändin ominaisuuksiin kuuluu huumorintaju, mutta vähän vähemmän hapokasta voisi Jazzpossun makuun olla.
Bändin sielu on laulaja ja basisti Osmo Ikonen, jonka jazzia seuraavat saattavat tuntea varsin erilaisesta roolista Oddarrangin sellistinä. Ikosen olemuksesta ja soitosta säteilee rakkaus ja arvostus funkkia kohtaan. Ikosen karisma on aivan keskeisessä osassa koko bändin uskottavuuden kannalta.
Eturivin puhaltimista löytyy tuttuja nimiä lukuisista jazz-kokoonpanoista: trumpetissa Jorma Kalevi Louhivuori, saksofoneissa Linda Fredriksson ja pasuunassa bändin uusi tulokas Jay Kortehisto. Sektiona soitto toimii tottakai ja Louhivuori ja Fredriksson säväyttävät myös solisteina – Fredrikssonin baritonisoolo Hela Huti –afrofunk-tyylittelyssä on ehdottomia kohokohtia niin ensilevyllä kun livenäkin ja Louhivuoren tyylikkäästi hyödyntämät sähköiset efektit toimivat keikalla hyvin.
Erityismaininnan ansaitsee vielä kitaristi Petteri Sariola, joka tunnetaan erityisesti perkussiivisesta akustisen kitaran soitosta, mutta pysyy sähköinenkin skeba hanskassa. Komeasti tappailty soolo-osuus oli hieno!
Biiseistä parhaiten kolisivat ekalta levyltä tutut Trash Man ja Hela Huti, mutta uutta materiaalia ei voine vielä tuomita ennenkun se tulee levyn kautta tutuksi.
- Jorma Kalevi “The Governator” Louhivuori, trumpetti ja laulu
- Jukka “Dr. Jay” Heikkinen, koskettimet ja laulu
- Petteri “Sir Uncle” Sariola, kitara ja laulu
- Osmo “The Purifier” Ikonen, basso ja laulu
- Jyri “The Father” Sariola, rummut
- Linda “Super Pony” Fredriksson, saksofonit
- Jay “Mr. Love Machine” Kortehisto, pasuuna
- Tuuli Ikonen, laulu
- Heini Ikonen, laulu
- Hilkka Louhivuori, laulu
Perjantai: Snarky Puppy
Teltan pääesiintyjä perjantaina oli amerikkalainen Snarky Puppy, jonka moderni, mutta retrosoundeilla maustettu ja sliipattu, mutta rento funk-soundi on kerännyt bändille laajan fanijoukon jazzdiggaripiirien ulkopuolelta.
Bändillä oli ison ja rutinoituneen show’n vetäjien elkeet ja ilmassa oli ihan eri tavalla tuotetun spektaakkelin makua kuin kotimaisilla jazz-festareilla yleensä. Tänä vuonna April jazzeilla on kaikesta päätellen panostettu lisää keikkojen valaistukseen ja tämä puoli onkin toiminut todella hyvin.
Musiikillisesti valitettavasti Snarky Puppy oli perjantaina jotenkin ihan eri aaltopituudella Jazzpossun kanssa eikä ammattitaitoisen show’n pintakerroksen alta tuntunut löytyvän mitään kosketuspintaa.
No, kaikki eivät voi pitää kaikesta, mutta pitänee silti tsekata vielä kodin rauhassa uusi levy We Like It Here Spotifysta, jos vaikka pääsisi tähänkin ilmiöön kärryille vielä.
- Michael League, basso
- Shaun Martin, koskettimet
- Justin Stanton, trumpetti, koskettimet
- Robert “Sput” Searight, rummut
- Chris Bullock, tenorisaksofoni, huilu, klarinetti
- Bill Laurance, koskettimet
- Nate Werth, lyömäsoittimet
- Bob Lanzetti, kitara
- Mark Lettieri, kitara
- Chris McQueen, kitara
- Mike Maher, trumpetti
- Bob Reynolds, saksofoni
Lauantai – Ambrose Akinmusire Quintet
Lauantain festaritarjonnasta vastasi Jazzpossun innokkaasti odottama Ambrose Akinmusiren kvintetti. Uusi levy The Imagined Savior is Far Easier to Paint on kerännyt runsaasti soittoa arvostelun jälkeenkin ja noussut ehdottomasti yhdeksi jazzvuoden suosikkijulkaisuista.
Suurin kysymysmerkki oli, että mahtaako kvintetti tuottaa livenä pettymyksen paljon levyä kuunnelleelle kun suurin osa levyn materiaalista ei laulusolisteineen ja jousikvartetteineen sovellu elävänä esitettäväksi.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan bändi osoitti pärjäävänsä omillaan ilman levyn ylenpalttista monimuotoisuutta. Akinmusiren sävellysten voima kantaa kvintetinkin esittämänä, esimerkiksi levyllä laulettu Asiam puhkesi kukkaan varsin eri tavalla instrumentaaliversiona.
Livenä bändin soitto on lyyristä ja herkkää. Levyyn verrattuna pinnan alla kytevä uho ei juurikaan ollut läsnä.
Setissä kuultiin suurimmaksi osaksi uuden levyn materiaalia, mutta lisäksi myös vanhempaa materiaalia kuten Regret (No More) edelliseltä levyltä When the Heart Emerges Glistening. Kuultiin myös uusi vielä levyttämätön kappale, jonka kulmikas rakenne ja erilainen tyyli antoi osviittaa siitä, että Akinmusiren musiikki saattaa olla lähdössä uuteen suuntaan.
Akinmusiren ohella bändin keskeinen voimahahmo oli rumpali Justin Brown, joka vakuutti niin innovatiivisena ja monipuolisena rytmin ylläpitäjänä niin myös hurjana solistina – Brownin rumpusoolo keräsikin ansaitusti illan suurimmat aplodit käytännössä täydeltä Louhisalilta.
Erittäin täysipainoinen ja tyydyttävä konsertti kaiken kaikkiaan. Puolitoistatuntinen setti meni kuin siivillä.