Mats Gustafsson

 

Tampere Jazz Happeningin lauantain iltapäivään oli buukattu hauskana ideana pohjoismaisen free jazzin voimatrio The Thing dekonstruoituna kolmeksi eri kokoonpanoksi jossa trion jäsenet vaikuttavat.

Iltapäivän avasi Jazz Happeningin vakiovieraan, saksofonisti Mats Gustafssonin, soolo saksofonikeikka. Gustafsson kuuluu eurooppalaisen avant-garde saksofonin maineikkaimpiin perinteenjatkajiin ja luovaa soittimenkäsittelyä olikin taas luvassa.

Dynamiikkaa riitti aggressiivisesta voimapuhaltamisesta napsuihin ja tuulenkevyeen suhinaan. Gustafsson oli kokonaisuutena hieman herkemmällä asenteella liikkeellä kun olin olettanut – inspiraatioina herkempiin improvisaatioihin olivat toimineet saamenkieliset lumeen liittyvät sanat ja sauna – mutta saatiin sitä vahvaa ärjyntääkin. Monipuolinen tutkimusmatka saksofonin mahdollisuuksiin, mutta melodiallisen sisällön vähyys teki siitä kyllä vähän raskaan kuuntelupaketin.

• Mats Gustafsson, saksofonit, puhaltimet

Paal Nilssen-Love Large Unit

Rumpali Paal Nilssen-Loven johtama 12 henkinen Large Unit jatkaa eurooppalaisten isompien free jazziin ja improvisaatioon vahvasti nojaavien kokoonpanojen perinnettä. Se on haastava alue – free jazzin alkuaikojen vahvoja kulmakiviä olivat Ornette Colemanin tupla-kvartetin Free Jazz ja Coltranen 11 hengen voimin tehty Ascension mutta sittemmin free on jäänyt enemmänkin pienten kokoonpanojen hommaksi.

Isomman kokoonpanon vapaa tuuttaus menee helposti kakofonian puolelle ja tämä haitta oli vahvasti mielessä kun Large Unit töräytti alkuun liat pois kymmenen muun soittajan liittyessä noise-mies Tommi Keräsen setin avaamaan koneelliseen hälyyn.

Setti parani kuitenkin jatkuessaan kun mukaan tuli yksinkertaisempia teemoja joista tuli mieleen Ruotsistakin käsin pitkään vaikuttaneen Don Cherryn 70-luvun musiikki joiden ympärille ääntä rakenneltiin.

• Thomas Johansson – trumpet
• Mats Äleklint – trombone
• Julie Kjær – alto sax
• Klaus Holm – alto sax
• Per Åke Holmlander – tuba
• Ketil Gutvik – guitar
• Jon Rune Strøm – bass
• Christian Meaas Svendsen – bass
• Andreas Wildhagen – drums
• Paal Nilssen-Love – drums
• Tommi Keränen – electronics
• Christian Obermayer – sound engineer

Young Mothers

 

Alkuiltapäivän kovimman setin tarjosi basisti Ingebrigt Håker Flatenin Teksasista tuoma kokoonpano Young Mothers joka yhdisteli genrejä semmoisella asenteella ja antaumuksella että harvoin näkee.

Alkuun bändi kuulosti Håker Flatenin ja rumpali Frank Rosalyn otteiden perusteella perinteisemmältä eurooppalaiselta freeltä, muiden muusikoiden liittyessä mukaan homma sai 60-luvun Milesin toisen suuren kvintetin piirteitä puhaltajien rauhallisempien linjojen yhtyessä maaniseen levottomaa rytmisektioon ja siitä sitten homma saikin vallan uusia muotoja ensin muuttuessa äkäiseksi julistavaksi hiphopiksi trumpetisti Jawwaad Taylorin vaihtaessa roolia MCksi ja tästä sitten Rage Against the Machinen mieleen tulleen rytmisesti rokkaavan sektion kautta mentiinkin yllättäen aivan hc punkin ja grindcoren puolelle Stefan Gonzalesin siirryttyä vibrafonista toisen rumpusetin taakse hakkaamaan oikein kunnolla ja kunnon örinämetallilauluakin Gonzalesilta sitten kuultiin – oli vähän semmoinen John Zornin Painkiller-kokoonpanon tunnelma ja muutenkin Zornin heittäytyminen tyylilajista toiseen tuli tästä mieleen. Keikan mittaan lähti Gonzalesilta paitakin pois – hurja ukko.

Young Mothers oli ehdottomasti erilaisten vahvojen persoonien yhteenliittymä – kunkin hetken johtohahmo vaihtui setin edetessä. Mikä tärkeintä niin se joku ydingroove oli aina läsnä ja musiikki todella valloittavasti tempasi mukaansa ja hurjimmatkaan tyylilliset repäisyt eivät menneet överiksi. Hyvällä tavalla aggressiivista musiikkia jossa oli rosoinen kellareista ja kaduilta tulevan omaehtoisen itseilmaisun maku jota ei voi kouluissa opettaa tai oppia – erinomaista vaihtoehtojazzia.

• Jason Jackson – sax
• Jawwaad Taylor – vocals, trumpet
• Jonathan Horne – guitar, vocals
• Ingebrigt Håker Flaten – acoustic and electric bass
• Stefan Gonzales – vibraphone, drums, vocals
• Frank Rosaly – drums

PAPANOSH & ROY NATHANSON & FIDEL FOURNEYRON: “OH YEAH!”

Ruokatauon jälkeen illan ohjelman avasi ranskalaisen Papanoshin yhteistyöprojekti Jazz Passengersissa parhaiten tunnetun Roy Nathansonin ja pasunisti Fidel Fourneyronin kanssa. “Oh Yeah!” tulkitsi uudelleen Charles Mingusin musiikkia vahvana teatraalisena mausteena teatterihommissakin vaikuttaneen Nathansonin kirjoittamat spoken word osuudet.

Jos aiemmin tuli mainittua suurten free jazz -kokoonpanojen kaoottisuus niin Minguksen hommissa oli aina hyvässä tasapainossa isomman kokoonpanon moniääninen avant-gardeenkin kallellaan ollut riehakkuus ja homman pysyminen kuitenkin hanskassa. Tätä henkeä ranskalaisporukka tavoitti hyvin – oli siinä Mingusta mukana, olipa hyvinkin, mutta toisaalta jotain omaakin. Sama homma Nathansonin spoken wordin kanssa – Minguksen muotin näköistä, mutta kuitenkin omalla tavalla, hyvä New Yorkilainen lievästi boheemi arkea lähellä oleva mutta kuitenkin sopivasti teatraalinen henki.

Hyvä tribuutti yhden jazzin suurista hengessä joka tapauksessa, mutta ei ehkä kuitenkaan mikään täysosuma – lisäpisteitä kuitenkin vielä rumpali Jérémie Piazzalle jonka rytmisoitinvalikoimiin kuului myös muutama (jazz)-possu-vinkueläin.

• Quentin Ghomari – trumpet
• Raphaël Quenehen – sax
• Sébastien Palis – keyboards
• Thibault Cellier – double bass
• Jérémie Piazza – drums
• Roy Nathanson – sax, words
• Fidel Fourneyron – trombone

Jussi Fredriksson Trio

Päivän muu ohjelmisto oli ollut semmoista vyörytystä, että korvat kiittivät pienestä lepotauosta vähäeleisemmän jazzilmaisun parissa kun Jussi Fredriksson Trio avasi hommat lauantaina Telakalla. Kuultiin viime vuonna ilmestyneen ? -levyn antia ja taisi olla uuttakin musiikkia mukana.

Hyvältä kuulostivat Fredriksson, basisti Jori Huhtala ja etenkin rummuissa Mika Kallio joka näytti sooloissa todella herkullisia otteita – suosittelen bongaamaan Kallion keikoilta nyt jos on tilaisuus, viimeksi kuulin häntä duona Verneri Pohjolan kanssa ja tuolloinkin kuulosti poikkeuksellisen hyvältä.

Valitettavasti Happeningin ohjelma on kovin hektinen jos koettaa kaikkia bändejä ehtiä vähääkään kuulemaan, joten tämä setti jäi puolikkaaksi Pakkahuoneen taas kutsuessa.

• Jussi Fredriksson – piano
• Jori Huhtala – bass
• Mika Kallio – drums

Colin Stetson & Sarah Neufeld

 

Etukäteen kokoonpanoista joita en ole aiemmin nähnyt livenä odotin eniten puhaltaja Colin Stetsonin ja viulisti Sarah Neufeldin duoa eikä setti pettänyt.

Olen diggaillut useamman vuoden ajan Stetsonin soolobassosaksofonilevyjä joissa yhdistyy laaja soittotekniikoiden hallinta musiikilliseen ilmaisuun – Stetson on monin tavoin Mats Gustafssonin kaltainen kokeilija, mutta Stetsonin musiikki rakentuu minimalistisen toiston ja tasaisen rytmiikan päälle pysyen kuitenkin melodisena siinä missä Gustafsson on valmis kaatamaan musiikillisia raja-aitoja joka suuntaan.

Ja olipahan tuo komeaa katsottavaa ja kuunneltavaa livenä – Stetson on hyvin fyysinen soittaja ja bassosaksofonin ja kontrabasso klarinetin muhkeat bassot saivat Pakkahuoneen rakenteet resonoimaan, voimakasta ääntä. Neufeldin hennompi viulu täydentää musiikkia hyvin, näin duona musiikista vähenee teknisen suorittamisen maku. Kaksikko oli myös hyvin sympaattinen näky lavalla – yhteissoitto toimi miellyttävästi.

Teknisesti taitavaa, omalaatuista, mutta kuitenkin helposti lähestyttävääja tunteellista – mitäpä sitä muuta voisi musiikilta toivoa.

Neufeld valitteli että heillä on vain 22 tuntia aikaa Suomessa – tervetuloa takaisin vain.

 

• Colin Stetson – tenor and bass saxophones, contrabass clarinet
• Sarah Neufeld – violin

Skinny Jenny

Ehdin kuunnella Timo Kämäräisen, Alexi Tuomarilan ja Tuomas Timosen muodostaman Skinny Jenny -trion settiä vain tuokion varsin heikoissa olosuhteissa – tähän aikaan ruuhka Telakalla oli pahimmillaan ja kesken setin suoraan Stetsonin ja Neufeldin setiltä saavuttaessa havaintoja pääsi tekemään melko ankeista olosuhteista yläkerran screenin takaa peilikuvana kaiuttimien varjopuolelta, joten ei varmaan kovin hyvin bändin kokonaiskonsepti tullut esille, mutta olipahan omaperäistä.

Sisääntullessa homma kuulosti vielä aika suoraviivaiselta 70-luvun henkiseltä sähköiseltä blues-fraseerauksen kruunaamalta fuusio-tilulta, mutta setin päätteeksi tuli pari varsin hämyä lauluosuuksia sisältänyttä biisiä susilaumasta ja muulista joka on erämaavaelluksella kova juttu jossa oli vähintäänkin melko hämmentävä tunnelma ja yhdistelmä kaljapubinkulma blues-hämyilyä ja väliin Kämäräisen liukasta kitarasankarointia.

En tiedä mitä ajatella, pitää lukea jonkun koko setin nähneen kuvaus asiasta.

• Alexi Tuomarila – piano
• Timo Kämäräinen – guitar
• Tuomas Timonen – drums

Ilmiliekki Quartet

 

Telakan tungosaste oli sen verran korkea, että päätin jättää Ginger Bakerin Jazz Confusionin kokonaan väliin ja jäädä mielummin varmistelemaan siedettävää paikkaa Ilmiliekki Quartetin settiin.

Ilmiliekki tekee parhaillaan uutta paluuta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Uusi levy All Dead on juuri ilmestymässä – ei valitettavasti vielä Tampereelle kerinnyt – ja bändi on lähdössä Jazzliiton kiertueelle ensi viikolla. Näin bändin viimeksi viime vuonna Jazz Finland -festareilla ja kuulosti erittäin hyvältä – nyt kuulosti vielä paremmalta. Kehtaan veikata, että uusi levy on bändin paras eivätkä vanhatkaan huonoja olleet.

Vertailua trumpetisti Verneri Pohjolan omaan kvartettiin ei voine välttää – Pohjolan melodinen ääni soi vahvasti tässäkin bändissä, tunnelma on usein hyvin samanlainen ja bassossakin on Antti Lötjönen molemmissa. Hyvää musiikkia kuitenkin mahtuu vielä maailmaan, joten ei voi huonona pitää että molemmilta kokoonpanoilta saadaan uusi levy samana vuonna.

Pianossa harvemmin jazz-kontekstessa kuultu Tuomo Prättälä ja rummuissa Olavi Louhivuori tuovat toki tähän kokoonpanoon omat lisänsä. Prättälän soitossa on yksinkertaista melodista kauneutta jota on ilo kuunnella ja Louhivuori kuulostaa Ilmiliekin kontekstissa erittäin hyvältä.

Ilmiliekin materiaaliin ovat aina kuuluneet pop- ja rock-coverit, niin nytkin. Lainabiisejä ovat tällä kertaa Queenin All Dead, All Dead ja Feistin Lonely Lonely. Ilmiliekki on erinomainen tulkitseva bändi – jos asiaa ei tietäisi niin ei näitä tulkintoja pop-covereiksi välttämättä arvaisi.

On hyvin pieni määrä bändejä joita voisin hyvällä omallatunnolla väittää “tämän hetken Suomen parhaaksi jazzbändiksi”. Ilmiliekki Quartet on yksi niistä.

• Verneri Pohjola – trumpet, melodica
• Tuomo Prättälä – piano
• Antti Lötjönen – bass
• Olavi Louhivuori – drums

Ilmiliekki Quartet kiertueella seuraavasti:

• Ke 4.11. Pori, Satakunnan museo klo 18
• To 5.11. Haapavesi, Haapaveden ammattiopiston sali klo 19
• Pe 6.11. Oulu, Teatteriravintola klo 21
• La 7.11. Helsinki, Koko Jazz Club klo 21
• Ke 11.11. Kuopio, Satamankulma Kallamarina klo 19
• To 12.11. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto, Musica klo 19
• Pe 13.11. Joensuu, Konservatorion konserttisali klo 19